Mikä on LSS?
LSS tarkoittaa vammaisten henkilöiden tukemista ja palveluja koskevaa lakia. Laki tuli vuonna 1994 ja korvasi hoitolain. Silloin oli tapahtunut ero siinä, miten vammaisten henkilöiden palveluja tarkasteltiin: aiemmin puhuttiin "hoidon tarjoamisesta", nyt oletettiin, että vammaisella henkilöllä olisi oikeus valita, miten hän haluaa elää elämäänsä.
LSS-ohjelmaan kuuluu seuraavat kymmenen ohjelmaa:
- Neuvonta ja muu yksilöllinen tuki
- Henkilökohtainen apu
- Seuralainen palvelu
- Yhteyshenkilö
- Hoito kotona
- Lyhytaikainen majoitus kodin ulkopuolella,
- Lyhytaikainen hoito yli 12-vuotiaille koululaisille
- Majoitus perhekodissa tai erityisasunnossa
- Asuminen aikuisten erityispalveluiden tai muiden erityispalveluiden kanssa
mukautettu asunto - Päivittäinen toiminta
Lue lisää ja tutustu lakitekstiin kokonaisuudessaan parlamentin verkkosivuilta; Laki (1993:387) eräiden vammaisten henkilöiden tuesta ja palveluista..
Mitä eroa on LSS:n ja SoL:n välillä?
Vammainen henkilö, joka tarvitsee yhteiskunnan apua, voi hakea apua SoL:n (sosiaalihuoltolaki) ja/tai LSS:n (laki vammaisten henkilöiden tuesta ja palveluista) kautta.
SoL on tarkoitettu kaikille, LSS vammaisille.
SoL on tarkoitettu kaikille, kun taas LSS on tarkoitettu tietyille vammaisille. Tämä tarkoittaa sitä, että kuka tahansa, vanhukset, sairaat, perheet, työttömät tai apua tarvitsevat voivat hakea apua SoL:n kautta. LSS-apuun ovat kuitenkin oikeutettuja vain tietyt ihmisryhmät (Ks. 4 luvun 1 jakson ensimmäinen kappale, SoL. ja 1 § LSS.)
LSS on oikeuksia koskeva laki ja SoL on puitelaki.
SoLissa ei säädetä siitä, mitä oikeuksia henkilöllä on, vaan siitä, mitä velvollisuuksia kunnilla on. Laissa säädetään kaikesta kunnan sosiaalitoiminnasta, kuten lasten ja nuorten, vanhusten, päihdeongelmaisten ja vammaisten tukemisesta. SoLissa on yksi poikkeus, joka koskee oikeutta taloudelliseen tukeen.
LSS-oikeuksia koskevalle lainsäädännölle on ominaista, että henkilöryhmiin kuuluvilla henkilöillä on oikeus saada laissa määriteltyjä palveluja, jos tarve on olemassa (ks. LSS 7 §).
Esimerkiksi yhteyshenkilön väliintuloa koskeva ero voi olla erilainen lainsäädännöstä riippuen. Jos nuori hakee SoL:n mukaista interventiota, koska hän tarvitsee yhteyshenkilön auttamaan häntä rikkomaan käytöstään, sitä ei välttämättä myönnetä SoL:n nojalla, vaan kunta voi katsoa, että jokin muu interventio vastaa tarvetta, ja myöntää sen sijaan toisen intervention. Toisaalta LSS-ryhmään kuuluvalla henkilöllä on oikeus yhteyshenkilöinterventioon, jos hän tarvitsee sitä. Kaikki Ruotsin kunnat ovat velvollisia tarjoamaan LSS:ssä määritellyt 10 toimenpidettä. LSS-ryhmiin kuuluvat henkilöt tietävät siten tarkalleen, mitä on saatavilla, ja kuntien itsemääräämisoikeus vähenee.
Hyvät vs. ihmisarvoiset elinolot
Erona on myös se, että LSS-toimenpiteillä on varmistettava henkilön hyvät elinolot, toisin kuin SoL-toimenpiteillä, joilla tarjotaan kohtuulliset elinolot.
Katso LSS:n 7 jakson toinen kohta ja 4 luvun 1 jakson neljäs kohta SoL. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että LSS-tukitoimien on oltava laadultaan sellaisia, että henkilö saa paremmat elinolot, kun taas henkilölle, jolle on myönnetty tukea SoL-tuen perusteella, tukitoimien on tarjottava vain kohtuulliset elinolot.
Erot näkyvät esimerkiksi henkilökohtaisen avun ja kotihoidon välisessä vertailussa. Kotihoidossa henkilölle myönnetään vähimmäisaika siivoukseen ja pyykinpesuun, juuri sen verran, että hän tulee toimeen. Henkilökohtaisessa avussa aika määräytyy henkilön tarpeiden mukaan, esimerkiksi henkilölle, joka on aina huolehtinut ympäristönsä siisteydestä ja järjestyksestä ja joka yleensä käyttää noin tunnin siivoamiseen viikoittain, voidaan myöntää myös tämä aika.
Arvioero siitä, voidaanko tarve tyydyttää muilla keinoin.
Toinen ero on se, että henkilölle myönnetään vain silloin, kun hänen tarpeitaan ei voida tyydyttää muulla tavoin, kun taas LSS-palvelut myönnetään niin kauan kuin hänen tarpeitaan ei ole jo tyydytetty.
Tämä tarkoittaa sitä, että SoL:n mukaista yhteyshenkilöä hakevan henkilön, jolla on perhe-, kollegoiden, ystävien tai sukulaisten verkosto, voidaan katsoa saavan tarpeensa tyydytetyksi näiden tahojen kautta riippumatta siitä, haluaako henkilö apua näiltä tahoilta, ja tällöin häneltä evätään palvelu. Jos henkilökohtaiseen lähipiiriin kuuluva henkilö hakee yhteyshenkilöä LSS:n nojalla, arvioidaan, onko tarve tällä hetkellä tyydytetty, esimerkiksi kysymällä, haluaako henkilö ja uskooko hän, että hänen verkostonsa vastaa olemassa oleviin tarpeisiin. Jos henkilö vastaa kieltävästi, hänelle voidaan myöntää interventio olemassa olevasta verkostosta riippumatta.
LSS ja henkilökohtainen apu
Henkilökohtaista apua voidaan myöntää vain LSS:n kautta.
Henkilöt, jotka kuuluvat LSS-henkilökohtaiseen luokkaan ja joille on myönnetty henkilökohtaista apua, saavat päätöksen siitä, mihin tarkoitukseen henkilölle on myönnetty tukea ja kuinka kauan kunkin toimenpiteen odotetaan kestävän. Avustukseen oikeutettu henkilö ja vastuullinen aluepäällikkö määrittelevät sitten yhdessä, miten toimenpiteet toteutetaan, mihin aikaan päivästä jne., ja tämä kirjataan toteuttamissuunnitelmaan, jota kaikkien avustajien on noudatettava avustukseen oikeutetun henkilön luona. Riippuen avunsaajan itsemääräämiskyvystä, toteutussuunnitelma laaditaan niin yksityiskohtaiseksi, että se vastaa avunsaajan tarpeita ja toiveita.
Tukeen oikeutetun henkilön on osallistuttava kykyjensä mukaan kaikkien häntä koskevien toimenpiteiden toteuttamiseen. Lyhyesti sanottuna tämä tarkoittaa sitä, että avustajien on oltava avustajiin oikeutetun henkilön pidennetty käsivarsi, jotta avustajiin oikeutettu henkilö voi elää elämäänsä samalla tavalla kuin hän olisi elänyt vammaisuudestaan huolimatta. Voi olla esimerkiksi niin, että avustajat tekevät kaikki vaiheet esimerkiksi leipomisessa ja avustajaan oikeutettu henkilö istuu samassa huoneessa katsomassa ja haistelemassa, tai voi olla niin, että avustajaan oikeutettu henkilö tekee suurimman osan asioista itse, mutta tarvitsee apua ja tukea vaiheiden suorittamisessa. Kaikkien toimintojen toteuttamistapa riippuu siis avustajaan oikeutetun henkilön tarpeista ja siitä, miten hän haluaa sitä.
Kuka on vastuussa mistäkin?
Mikä vastuu meillä on avustusyrityksinä LSS:n osalta?
Sum avustusyritykset Carelli Assistans AB toteuttaa avustukseen oikeutetuille myönnettävää apua heidän haluamallaan tavalla. Meillä on suuri vastuu sekä avustamiseen oikeutetun henkilön avustamisesta että henkilökohtaisten avustajien työnantajana.
Avun osalta vastuullamme on suurelta osin varmistaa, että apu on laadukasta, että paikalla on pätevää henkilökuntaa ja että annettava apu noudattaa apuun oikeutetun henkilön päätöstä.
Mitä tulee vastuuseemme työnantajana, meidän, kuten kaikkien työnantajien, on noudatettava sovellettavia lakeja ja ohjeita, joista suuri osa koskee työympäristön järjestelmällistä hallintaa, mutta myös koulutuksen tarjoamista kaikille työntekijöille.
Mitkä ovat kunnan velvollisuudet?
Kunnalla on velvollisuus tarjota kymmenen LSS:ssä lueteltua palvelua. Henkilökohtaisen avun osalta avunsaaja voi itse päättää, haluaako hän itse hoitaa avustustoimintaa, jättää sen asuinkuntansa hoidettavaksi vai palkata ulkopuolisen avunantajan. Jos avustamiseen oikeutettu henkilö päättää antaa avustamisen kunnan hoidettavaksi, kunnan on järjestettävä se.
Kunta voi puolestaan siirtää henkilökohtaisen avun antamisen ulkopuoliselle palveluntarjoajalle. Carelli Assistans on useiden ruotsalaisten kuntien toimeksisaaja. Ja niissä tapauksissa, joissa henkilö näissä kunnissa valitsee kunnan palveluntarjoajaksi, Carelli vastaa toiminnasta. Näissä tapauksissa kunnalla on velvollisuus valvoa jatkuvasti, miten toiminta toteutetaan, mutta Carelli vastaa kaikista avun osatekijöistä sekä työnantajavastuusta.