Haastattelu yhden monista asiakkaistamme kanssa
Eli on kuvitteellinen nimi, koska asiakas pidetään tässä haastattelussa nimettömänä.
Eräs asiakkaamme kuvailee, miten hän ajattelee avustamisestaan. Tässä haastattelussa kutsumme häntä Eliksi, mutta todellisuudessa hänen nimensä on jokin muu.
Elin tarina:
Eli sanoo, että hänellä on syntyessään perinnöllinen lihassairaus. Vasta 16-vuotiaana hän ja hänen perheensä saivat tietää sairaudesta, kun yksi hänen sisaruksistaan sairastui. Hän kuvailee, että teini-iässä hänen kehonsa toimi niin kuin piti, hän pystyi treenaamaan kuntosalilla ja rakentamaan lihaksia. Kun hän suoritti asepalveluksen, huomattiin, että hänen kehonsa ei enää toiminut niin kuin piti, ja hänen oli lähdettävä suunniteltua aikaisemmin.
Varusmiespalveluksen jälkeen Eli palasi hetkeksi töihin, mutta muutaman kuukauden kuluttua hän joutui sairauslomalle, koska hänen kehonsa ei kestänyt sitä. Maatilan työt ja askareet ovat aina olleet tärkeitä ja vaatineet paljon fyysistä työtä. Eli on aina ollut hyvin kiinnostunut koneista ja teknisten ratkaisujen rakentamisesta. Hän kuvailee, että hänellä on paljon tietoa ja taitoa tällä alalla. Ennen kuin Eli täytti 30 vuotta, hän siirtyi työkyvyttömyyseläkkeelle. Lääkärit katsoivat, että hän oli niin sairas, ettei hän pystyisi palaamaan töihin. Eli sanoo, että kun hän muistelee sitä aikaa, hän oli silloin enemmän tai vähemmän terve kuin nyt. Hänen mielestään lääkärit liioittelivat hänen vaikeuksiaan, ja hän uskoo, että hän pystyi tuolloin tekemään paljon. Työkyvyttömyyseläkkeen myöntäminen oli kova päätös ja vaikutti kielteisesti hänen hyvinvointiinsa.
Eli kuvailee, että hän inhoaa pyytää apua, ja hän teki piha- ja kotitöitä itse niin kauan kuin pystyi. Viimeisinä vuosinaan Eli joutui imuroimaan polvillaan, koska hänen tasapainonsa ei riittänyt seisomaan. Koska hänen kehonsa oli rappeutunut niin paljon, Eli teki lopulta vaikean päätöksen hakea apua avustuksen muodossa. Aluksi kyse oli tuesta käytännön kotitehtävien suorittamisessa. Apu on vähitellen lisääntynyt, ja nykyään Eli tarvitsee tukea ja apua kaikessa, päivän jokaisena tuntina. Eli kuvailee, että hän on täysin selväjärkinen ja on tärkeää, että hän saa panoksensa niin kuin hän muutenkin olisi tehnyt. Hän yrittää ohjeistaa avustajia, miten häntä autetaan, jotta se tapahtuisi hänen haluamallaan tavalla. Tämä on helpompaa, kun avustaja on työskennellyt hänen kanssaan pitkään, se vie aikaa, että häneen tutustuu ja osaa lukea tilannetta. Eli kuvailee, että asiat eivät aina mene niin kuin hän haluaisi. Hän kuvailee, kuinka vaikeaa on pyytää avustajalta apua asioissa, joista Eli jo tietää, ettei avustaja osaa niitä tehdä ja joita avustaja ei ole koskaan ennen tehnyt. Tarvitaan aikaa ja kärsivällisyyttä kouluttaa avustajia, jotta he voivat auttaa Elia siinä, mitä hän tarvitsee, hänen haluamallaan tavalla.
Eli kuvailee keskustelun aikana: "Olen aina ollut "yksinäinen" ja olen aina inhonnut avun pyytämistä. Ymmärrän siis, miltä tuntuu nyt tarvita apua kaikessa, että täällä on avustajia ympäri vuorokauden."
Elin näkemykset Carellista avustusyrityksenä ja avustustoiminnasta yleensä.
Eli on ollut Carellin asiakas jo vuosia. Jonkin aikaa Eli valitsi suuren avustajayrityksen siinä toivossa, että sen koon vuoksi kokeneempia ja koulutetumpia avustajia löytyisi helpommin. Eli vaihtoi pian takaisin Carelliin, koska toisella yrityksellä oli enemmän vaikeuksia löytää henkilökuntaa eikä se toiminut hyvin heidän kanssaan.
Eliniltä kysytään, mikä on tärkeää aluevastaavassa eli asiakkaan avustamisesta vastaavassa henkilössä ja asiakkaan avustajissa. Eli vastaa, että on tärkeää, että henkilöllä on empatiaa, että henkilö ymmärtää, mitä hän sanoo, ja että aluevastaava tietää, että Eli on asiantuntija siinä, mitä hän haluaa. Alueohjaaja ei saa ajatella, että hän tietää parhaiten. Yksi Elille tärkeä yksityiskohta on, että hän tietää aikataulun etukäteen, jotta hän voi henkisesti sopeutua siihen, keitä on tulossa. Eli kuvailee, että hän mukauttaa itseään ja toimintaansa sen mukaan, kuka hänen kanssaan työskentelee. Hän tietää, että joidenkin avustajien mielestä tietyt tehtävät ovat helpompia kuin toisten, ja tämä tarkoittaa luonnollisesti sitä, että Eli mukautuu sen mukaan. Eli on tietoinen siitä, että hänen ei pitäisi joutua sopeutumaan, mutta hän sanoo, että se on todellisuutta ja että hän hyväksyy sen.
Eli kuvailee keskustelun aikana, että apu on hänelle välttämätöntä, jotta hän voi elää elämäänsä. Hänellä on kuitenkin joitakin näkemyksiä olosuhteista: hän kuvailee, että henkilökohtainen avustaja on aliarvostettu ammatti, joka on alipalkattu ja jolla ei ole ammatillista koulutusta. Tämä vaikeuttaa hyvän henkilökunnan löytämistä. Eli toivoo, että tähän saataisiin muutos, mutta miettii, ovatko päättäjät liian kaukana avustajista, jotta he pystyisivät tekemään muutoksia.
Eli kertoo haasteistaan avun saamisessa
Aiemmat kokemukset voivat vaikeuttaa tukeutumista toisiin siinä määrin kuin avustaminen edellyttää. Eli kuvailee, että hän on täysin avustajien käsissä ja että hänelle on tärkeää pystyä luottamaan avustajiinsa. Tällaisen luottamuksen rakentaminen vie aikaa, mutta se on välttämätöntä, jotta hän voi tuntea olonsa turvalliseksi.
Eli kuvailee, kuinka tärkeää on, että hänen avustajansa ymmärtävät häntä ja hänen sanomisiaan. Hän kuvailee, että henkilökohtainen kemia on hyvin tärkeää, kun henkilö tulee kotiisi ja asut niin lähellä toisiaan. "Olette toistenne päällä koko päivän".
Vertailun vuoksi Eli mainitsee, että valitset ystäväsi, joiden kanssa seurustelet, mutta et valitse avustajiasi samalla tavalla. Valitettavasti liian harva haluaa työskennellä tässä ammatissa, mikä vaikeuttaa tarvittavan henkilökunnan löytämistä.
Eli kuvailee eroa terveydenhuoltoalan hoidon ja henkilökohtaisen avun välillä. Monissa ammateissa, myös terveydenhuollossa, henkilökuntaa kannustetaan ajattelemaan vapaammin ja löytämään uusia työtapoja. Henkilökohtaisena avustajana henkilölle, joka tietää, miten hän haluaa ja osaa ilmaista sen, ei pidä luoda omia rutiineja ja työtapoja, vaan asiakas päättää, miten toimitaan. Eli uskoo, että monien ihmisten, jotka työskentelevät sekä hoiva- että henkilökohtaisen avun parissa, voi olla vaikea nähdä eroa ja että henkilökohtaisen avun tehtävässä on vähemmän yhtäläisyyksiä hoivatyöhön kuin monet luulevat. On tärkeää, että esimies osaa kuvata, mitä työ pitää sisällään. Eli kuvailee, että kun hänellä on ryhmä avustajia, jotka ovat työskennelleet pitkään ja ovat muodostaneet tiimin, se toimii hyvin arjessa.
Eli kuvailee, että jotkin arkielämän tilanteet ovat haastavia ja voivat ärsyttää häntä. Hän ei halua, että hänen tarvitsee tuntea niin, vaan kuvailee esim.
Eräänä talvipäivänä hän pyytää apulaista sytyttämään tulen uuniin. Avustaja vastaa: "Teemme sen myöhemmin".
Elin tilannekuvauksesta käy selvästi ilmi, että Eli kokee, että häneltä riistetään oikeus päättää, miten hän haluaa elää elämäänsä. Jos hän ei olisi tarvinnut apua, hän olisi sytyttänyt nuotion, eikä siinä olisi ollut mitään muuta. Mutta nyt on ikään kuin joku muu kontrolloisi tai päättäisi, miltä hänen jokapäiväisen elämänsä pitäisi näyttää.
Muiden tuntemus ja ymmärtäminen
Keskustelussa Elin kanssa hän vahvistaa mielikuvaa voimakastahtoisesta ja yritteliäästä ihmisestä, joka hallitsee itseään ja joka on vuosien varrella kerännyt paljon asiantuntemusta monilta aloilta. Monia asioita hän ei sairautensa vuoksi enää pysty tekemään, vaikka hänellä on apuakin. Toiset asiat ovat mahdollisia juuri avun ansiosta. Suurimmaksi haasteeksi Eli kuvailee sitä, että hänen kotonaan on ihmisiä 24 tuntia vuorokaudessa, vaikka hän voi parhaiten ollessaan omissa oloissaan.
Koska uskomme, että on tärkeää oppia muiden ihmisten elämäntilanteista ja että se lisää empatiaa ja inhimillisyyttä, olemme tehneet yhteenvedon keskustelustamme Elin kanssa. Eli on lukenut sisällön ja suostuu siihen, että voimme jakaa sen kanssasi.
Lue lisää henkilökohtainen apu.
Voit aina Ota yhteyttä!